lauantai 18. helmikuuta 2017

Niin kaunis on hiljaisuus

Heipä hei! Tällä viikolla menikin kaikki mönkään, eikä pelkästään töissä. Ja ettei työasiat olisivat olleet riittävästi, niin isännän isä joutui keskiviikkona sairaalaan ja menehtyi perjantai aamuna pitkällisen sairauden uuvuttamana (diabetes). Keskiviikosta perjantaihin olikin melkoista puhelimen pirinää, hermoilua ja jännitystä. Torstai-iltana tuli sairaalasta ilmoitus, että kannattaa varautua pahimpaan ja niinhän siinä kävi, että perjantaina tuli se viimeinen puhelu. Tässä on porukka ollut nyt enempi ja vähempi sekaisin. Ilmeisesti Mindikin vaistoaa, että "pappa" on pois, se on ollut kiukkuinen kuin ampiainen. Ja kuinka se suuttuukaan, kun mennään seuraavan kerran "mummulaan" ja "pappa" ei istukaan omalla paikallaan.



perjantai 10. helmikuuta 2017

Deja vu...myyntimies!

Morjens! Meillä ei ollutkaan käynyt pitkään aikaan myyntimiehiä oven takana. Viime keväänähän niitä ravasi tässä alvariinsa kiristäen minun hermoni ihan äärimmäisyyksiin. Johtunee varmaan pitkin pihaa olevista isoista tassujen jäljistä, ettei tänne pahemmin eksy kukaan =). Nyt kumminkin pääsi eräs myyntimies livahtamaan ja esittelemään ikkunoita.

Tämä oli nyt sitten tasan tarkkaan viimeinen myyntimies, joka tulee esittelemään meille yhtään mitään, ELLEI itse olla pyydetty. Taas sama tarina: Sanoimme HETI alkuun, että emme ole ottamassa mitään. Mies halusi väen väkisin tulla tekemään tarjouksen. Noh, ukkeli suoritti mittaamiset, räpläsi tietokonetta ja tulosti lappuset. Tähän asti olikin mennyt ihan ok, mutta kun sain lapun eteeni rupesi kylmää hikeä pukkaamaan. Kyllähän se hinta lähempänä 10000 euroa oli. Sanoin välittömästi, että ei käy. Tässä kohtaa alkoi se ylikaiken inhoamani tuputtaminen. Tiedän kyllä, että myyntimiehen (tai -naisen) ammatissa tarvii olla päällekäyväkin, että jotain saisi myytyä, mutta mulle ei ainakaan myydä tuolla lailla mitään.

Myyntimies alkoi selvästi tuskastua ja hermostua...rupesi sitten vetelemään "ässiä hihastaan". Puhetyyli muutenkin muuttui vähätteleväksi, kun ei sattunut sitä kymppitonnia olemaan jemmassa verkkareitten taskussa juuri tätä tilaisuutta varten...

Myyntimies käytti kampanja-kortin...hinnasta vähän pois ja kyllä nyt siis TÄLLÄ hintaa kannattaa ostaa! (joo-o...siltikin kallista...)
Myyntimies käytti osamaksu mahdollisuus-kortin..."vain" X euroa kuukaudessa! (osamaksut on vihoviimeisiä...sitten jos on ihan pakko, niin...)
Myyntimies käytti ensimmäinen puoli vuotta maksutta-kortin...(onhan ne maksut siltikin edessä...)
Myyntimies käytti ikkunanpesu ei ole koskaan ollut näin helppoa-kortin...(olen mä nyt tähänkin asti saanut ikkunat pestyä, vaikka vanhat ovatkin...)
Myyntimies käytti naapurit-kortin..."No, ottaahan teijän naapurikin meiltä ikkunat"...(mitä se meille kuuluu?)
Myyntimies käytti kotitalousvähennys-kortin...puhui siitäkin siihen sävyyn ihan niinkuin ei olisi koskaan kuultukaan moisesta! (eipä...)

En olettanutkaan, että ikkunat ovat halpoja saatika ilmaisia, mutta kyllä se vaan niin on, että tämän(kin) hintaisia hankintoja pitää miettiä eikä siltä istumalta päättää...Samoin, jos nyt oikeasti haluaa esim. ikkunat vaihtaa, niin sitten kilpailuttaa firmoja. Joskus on jossain asiassa tullut otettua se ensimmäinen vaihtoehto ja pieleen on mennyt. En sano sitäkään etteikö ikkunoiden vaihto olisi kannattavaa, mutta kun ei joka paikkaan pysty repeämään (ja vastahan esim. uusimme lämmitysjärjestelmän...ei sekään halpa ollut).

Tämmöistä tällä kertaa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!




keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Arkikuva 6/52 Sottapytyt!

Ei me mitään oo tehty!

Puhhuh...allekirjoittaneesta tuntuu joltain ihan muulta. Ei melkein kerkeä muutakuin siivoamaan ja luuttuamaan! Ja kun saat siivottua niin viiden minuutin päästä on samannäköistä kuin ennen siivousta. Onneksi ei käy vieraita, johan sitä saisi paheksuvia katseita kodin siisteystasosta. Kuten kuvasta näkyykin, niin roskaa löytyy (tämä on vielä pientä). Plikat kun mutustelee luvallisia ja luvattomia kepukoita. Tämän lisäksi löytyy pölyä, karvoja ja "tassuttelun jälkiä"! Kevät aurinko on kiva, mutta paljastaa samalla kaiken kaameuden, jos vähänkään verhoja erehtyy avamaan.

Kaikesta huolimatta mukavaa keskiviikkoa kaikille!

maanantai 30. tammikuuta 2017

Arkikuva 5/52 puuttuva palanen


Joopa joo, että semmoista tälläkertaa. Alkoiko nyt taas hurlumhei-viikot, kun arki koitti loman jälkeen. Meni jo viime yö plörinäksi. Katseltiin myöhään elokuvaa...tai no, katseltiin ja katseltiin...mä ainakin nukahdin, mutta sitten kun piti mennä oikeasti nukkumaan...Mindi neiti päättikin alkaa touhuta kaikenlaista. Roosa meni kyllä kiltisti sängyn alle, mutta Mindillä oli vauhti päällä. Ensin se halusi pallon portin toiselta puolelta ja jäysti sitä niin kovalla äänellä, että...sitten se keksi pöydällä olevat rintsikat ja haki ne. Onneksi ei tarvinnut jahdata ympäri kämppää, niinkuin normaalisti. Kun rintsikoista oli päästy, niin alkoi yövalon johto kiinnostaa.

Aamulla oli taas semmoista melttaamista, että oksat pois! Töistä tultuani kurkistelin varovaisesti eteiseen, että mitähän neitokaiset oli tällä kertaa keksineet. Ensimmäinen havainto oli, että eteisen perukoilla, lattialla oli jotain sinne kuulumatonta. Lähempi tarkastelu tuotti ensimmäisenä ajatuksena pääkoppaan, että ei helkkarissa...ovatko ne penteleet ruvenneet repimään laminaattia lattiasta! Ei sentään, mutta yksi osa eteisen palapeilistä oli tippunut lattialle ja mennyt päreiksi! Pari isompaa palasta oli väärinpäin siinä lattialla ja muistutti laminaattia. Hetken aikaa sydän jyskytti...onneksi ei ollut sattunut mitään, mutta varmasti olivat pelästyneet! Mindi ja Roosa on varmaan tapansa mukaan riehuneet niin, että seinät rytisee tai sitten jompikumpi on hypännyt tuohon. Lähetin isännälle heti kännykällä kuvan ja laitoin, että eiköhän oteta loputkin palaset pois. No, ei ainakaan käy tylsäksi tämä elämä.

Tuli sitten samalla siivottua koko muukin kämppä. Oli kyllä taas kaikenmaailman keppiä ja risua...niin ja sitä koirankarvaa. Petivaatteiden vaihto jäi vielä kesken ja vessakin pitäisi vielä siivota...allekirjoittanut lähtee takas töihin.

Mukavaa maanantaita kaikille!

perjantai 27. tammikuuta 2017

Toivepostaus: Nintendopelini

Heippa! Minttu toivoi, että tekisin postauksen Nintendopeleistäni. Tässä se sitten tulee. Mulla ei kovin montaa peliä ole tuolle 8-bittiselle ja ettei tämä postaus jäisi vain muutamaan lauseeseen, kerrotaan hieman tarinaa aikojen alusta. Huomautuksena tähän väliin vielä, että isäntä tilasi mulle sen uuden Nintendon...saa nähdä koska se tulee. On sitten pelejäkin enemmän =).

Nintendo innostukseni alkoi aikoinaan siitä, kun pikkuserkulleni Harrille vuokrattiin Ärrältä välillä Nintendoa ja siihen pelejä. Sitten Harri sai oman koneen ja mähän tulin heti kateelliseksi. Pitkän mankumisen jälkeen joululahjapaketista paljastui minullekin mieluinen yllätys...Nintendohan se siellä oli! Samoin kavereille niitä ilmestyi tasaiseen tahtiin. Silloin Nintendopaketista oli kaksi versiota. Toisessa (mikä minullakin on) oli peleinä Super Mario Bros 1 ja Duck Hunt. Tähän kuului ohjainten lisäksi valopistooli. Toisessa paketissa taasen oli peleinä Super Mario Bros 1, Tetris ja jalkapallopeli. Myös kylkiäislahjoja tuli mukana. Mä sain silloin sellaisen säilytyslaatikon, mihin sai laitettua ohjaimet, pistoolin ja pelit. Kaverille tuli pari lisäohjainta ja semmoinen välikappale, mihin sai kytkettyä neljä ohjainta ja toinen kaveri taasen sai Super Mario repun (hei, vähänks mä olin taas kateellinen!).

Mun pelit jäi muutamaan kappaleeseen...johtui varmaan kalliista hinnoista (olihan ne kalliita!), mutta sit niitä lainattiin Ärrältä tai kavereilta. Olen omien pelien lisäksi pelannut mm. Punch outia, Ice climbersiä, Simpsoneita, Robocopia, Bubble Bobblea, Snake rattle and rollia, Tetristä...(äh, ei kaikkia muistakaan). Ja Nintendoahan pelattiin muutenkin melkein yötä päivää, hyvä kun kouluun kerettiin.

Aikoinaan oli myös Mario klubi. Sieltä sai sellaisen kortin, jolla sai vähän alennusta, jos osti jonkin pelin. Enpä muista oliko tuosta muuta hyötyä.

Ilta-Sanomat julkaisi pelivinkkejä. Taisi myös olla Seura-lehdessäkin. Mulla oli oikein vihko, johon oli laitettu muistiin koodeja, oikaisureittejä ym.

Mennäänpä niihin peleihin...

Super Mario Bros 1 ja Duck Hunt. Duck Huntissa ammutaan sillä pistoolilla sorsia. Jos ammut ohi...koira tulee naureskelemaan sinulle!


Super Marioissahan pelien idea on pelastaa prinsessa Toadstool. Tässä Super Mario Bros 2:sessa prinsessa on myöskin pelihahmona, kuten Toad (sienipää). 


Muistan kuinka Super Mario Bros 3:sta odotettiin kuin kuuta nousevaa ja mäkin sen sitten sain. Pidän vieläkin pelin grafiikkaa hyvänä, vaikka aika onkin ajanut sen ohi jos vertaa pleikkaripeleihin ym. Tässä pääsee pelaamaan myös Mario Bros:ia.


Lolo on sokkelo- ja pulmanratkomispeli. Tässäkin pelissä pelastetaan prinsessaa (Lala). Tämä on kyllä sellainen peli, missä multa menee hermo aika altayksikön, jos en keksi ratkaisua.


Lisätäänpä nämäkin vielä tähän. Kaivoin vanhat elektroniikkapelit naftaliinista. Nintendohan niissäkin lukee =). Vasemmalla Parachute, jossa pelastetaan soutuveneellä helikopterista tulevia laskuvarjohyppääjiä etteivät joudu haiden hampaisiin. Aikas pohjaton soutuvene, kun mahtuu satoja hyppääjiä =D. Keskellä Zelda, jossa pelastetaan prinsessaa. Zelda joutuu taistelemaan luurankoja, kummituksia ja lohikäärmeitä vastaan. Sitten on ilmeisesti pääpahis Ganon(?). Oikealla Snoopy tennis, jossa Ressu pelaa Jaska Jokusta ja välillä ilmestyvää Tellua vastaan. Kaustinenkin käy välillä...silloin kun Ressu ei osu palloon.


Mukavaa perjantaita kaikille!

torstai 26. tammikuuta 2017

Arkikuva 4/52 Kirppislöydöt

Heipä hei! Täällä ollaan! Loma on mennyt äkkiä ja on tullut tehtyä kaikkea muuta paitsi istuttua tietokoneella. Ensinnäkin on ollut ihan mukavat kelit pihalla. Nyt alkaa pikkuhiljaa muuttua vetiseksi ja liukkaaksi. Onneksi on ne piikit kengänpohjiin, vaikka täysi työ onkin Mindin ja Roosan pitelemisessä muutenkin, varsinkin silloin kun ne innostuu. Tuossa eräänä kertana kun olin yksin niiden kanssa pihalla, sattui naapurin mies olemaan myös omalla pihallaan ja oli tulossa postilaatikolle. Mindi ja Roosahan lähtivät vetämään täyttä päätä sinnepäin ja mun oli käytettävä kaikki voimavarani.

Naapurin mies (huutelee): Ne taitaa vetää melkoisesti.
Minä (huudan takaisin Roosan äänen yli): Joo-o. (mielessäni: Eii...ihanks tosi!)
Naapurin mies: Ne kasvaa tuosta vielä...sitten onkin pitelemistä.
Minä: Joo, niinpä kasvavat. (mielessäni: On tiedossa, joo...ainakin Mindi kasvaa vielä)...puhhuh...

No, mutta asiaan...leffoja on tullut katseltua yms. Vaikka lomalla onkin kivaa, niin silti pienesti kaipaa niitä töissä käynnin tuomia rutiineja. Mä en ole siivonnutkaan tällä viikolla kuin ihan pari pikasiivousta. Voipi olla, että sitten kun taas töihin palataan, mä valitan kuinka aika ei riitä!

Käytiin tänään uudella kirppiksellä. Tai siis kirpputori on ollut olemassa viime syksystä asti, mutta meille se oli uusi. Eipä siellä kauaa viitsinyt olla, kun siellä oli pirun kylmä(!) ja ei nyt niin ihmeellistä myytävääkään. Löysin mä nyt jotain kuitenkin. Kassalle tultaessa myyjä puhui omaa puheluaan ja hyvä, kun malttoi lopettaa mentyämme siihen(?!).

Tämmöiset löysin:


Etualalla Riihimäen lasikipot, toinen oli 2,5 euroa ja toinen 2 euroa. Katoin ensin siellä kirppiksellä, että nuo ovat samankokoiset, vaan eipä olleetkaan...kuvakin sen paljastaa, mutta äkkiseltään katottuna ne oli. Eipä tuo nyt haitanne.

Takana Humppilan lasikipot. Isompi 7 euroa ja pienempi 3 euroa. Ja sokerina pohjalla Hello Kitty-kassi, 5 euroa! Mindi repi sen mun edellisen Hello Kitty-kassini, joten tässä nyt sitten on uusi. Tuli vielä joku alennus näistä ostoksista, kun nehän teki yhteensä 19,50 euroa, mutta kassalla hinta oli 16 euroa. Ei paha.

Vähän vielä asian vierestä. Mua ärsyttää...tämän bloggerin uudistumisen jälkeen, mä olen onnistunut hävittämään kommentteja. Onneksi tähän mennessä vain pari, mutta silti...viimeksi taisi Mintun kommentti lähteä johonkin bittiavaruuteen...en löytänyt mistään. Muutenkin tuo blogien kommentointi on välistä yhtä hermojen menetystä, kun haluaisit kommentoida sujuvasti, niin eiköhän sinne tule niitä "todista, ettet ole robotti...ja valitse näistä kuvista...". Ne kuvatkin on niin pientä pränttiä, murh!!!


Mukavaa torstaita kaikille!

perjantai 20. tammikuuta 2017

Ikisuosikki: Metsolat


Kaikkihan Metsolat tietää? Aivan ihana sarja, sanoisiko maanläheinen. Normaalia suomalaista arkea, johon on helppo samaistua. Sarja kertoo pienviljelijä perheen elämästä iloineen ja suruineen. Tapahtumat sijoittuvat 80-90-luvuille ja välillä tuleekin naureskeltua sen ajan muodille yms. Metsoloita voisi katsella myös pelkästään maisemien takia, hienoja kuvauspaikkoja ovat löytäneet.

Näyttelijät sopivat rooleihinsa kuin nenä päähän. Anna-Leena Härkönen Liisa Metsolan roolissa ärsyttää välillä. Jari Salmi Osmo Lampisena taasen ihme nöösipoika (vrt. Pulkkinen-sarja). Suosikit ovat ehdottomasti vanha pari Annikki (Helinä Viitanen) ja Antti Metsola (Ahti Haljala), jotka olivat oikeassakin elämässä pariskunta. Huomaa sen sarjassakin, vuoropuhelut sun muut käyvät niin luonnollisesti. Toinen suosikkipari on Jaana (Jaana Raski) ja Jaakko Järvenheimo (Esko Raipia). Turhamainen Jaana sählää ja säätää, Jaakko yrittää pysyä perässä ja pitää vaimonsa jalat maassa.

Sarjan yksi kuvauspaikka on Sappeen laskettelukeskus. Luulin pitkään, että ne on oikeasti Urjan rinteitä, niinkuin Metsoloissa puhuttiin. Kävimme ala-asteella luokkaretkellä Sappeessa laskettelemassa ja joka puolella oli *Urjan rinteet*-kylttejä. Nehän olivat Metsoloiden kuvausrekvisiittaa!

Vanhemmalla iällä kun tein Tampereen keskustassa rappusiivouksia, eräässä rapussa tuli vastaan tutunnäköinen mummeli. Kesti hetken aikaa tajuta kuka se oli. Metsolan Annikkihan se siinä oli ja ihan ilmielävänä. Lähempi tarkastelu osoitti, että toden totta...Helinä Viitanen ja Ahti Haljala asuivat siinä rapussa.

Allekirjoittaneella alkoi nyt talviloma! Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!